Taasen se unohtui, ukon nimipäivä nimittäin. Tyttären tytär soitti ukille ja onnitteli, salakuuntelijana kuulin ukon kertovan keittäneensä kahvia ja herkutelleensa rinkilällä päivän kunniaksi. Pitihän tehdä lettutaikina ja paistaa niitä meidän herkkupepulle, totuus upposihan niitä minullekkin 3kpl. Se siitä päivän kevenemisestä. 

Keskiviikkona ravintoterapeutin vastaanotolla neuvoja saamassa, öhöm' kaikki oli tuttua juttua. No ei vaan, pitäisi luopua raejuustosta sen suolapitoisuuden takia, tätä oikein korostettiin moneen kertaan. Suola kerää nestettä kehoon, aiheuttaen turvotusta, totta mutta,,,. Vähentämällä suolan käyttöä pääset eroon nesteenpoistolääkkeistä, totta tuokin mutta,,,. Vaikka olen yhtä paksu kuin pitkäkin, EN KÄYTÄ/TARVITSE MITÄÄN LÄÄKITYSTÄ! Ravintiterroristin nenä nyrpistyi ja herkesi sanomaan, sinun parastasi tässä ajatellaan. Ehkä näin mutta, voisitteko te terveysalan henkilöt vihdoin uskoa sen etten ole salapilleristi! Eihän taaskaan minusta ja minun suuresta suustani tykätty.

Saapas näkee mitä kenkä tekee ensi tiistaina fysioterapeutin vastaanotolla, pitänee laatia pitkä lääkelista, jos vaikka olisi tyytyväinen.

Olen tietysti poikkeava yksilö, kohta kuusikymppinen, sairaaloisen ylipainoinen, eikä mitään jatkuvaa lääkettä käytössä. Kipulääkkeitä on kyllä kulunut viimeisen vuoden aikana melkein selkärepullinen, mielialalääkitystä tarjottiin pahimman särkykierteen aikana, ei vaan tuntunut tarpeelliselta.

Eilen perjantaina käytiin Pojun ja Typyn kanssa kaupassa, kävelemällä!

Tänään lauantaina kävelin 1,5 tuntia puistossa ympyrää, lasten mäenlaskua seuraten. Ovat toki jo niin isoja jotta pärjäisivät ulkona kahdenkin, mutta vieras kaupunki on aina vieras.

ONNELISTA UUTTA VUOTTA KAIKILLE!!!